Arvokas vanhuus tarvitsee aikaa, osaamista ja riittävästi henkilöstöä - En värdig ålderdom behöver tid, kompetens och tillräckligt med personal

Ikääntyneiden palveluissa työskentelevät ammattilaiset kantavat joka päivä suurta vastuuta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien ihmisten hoidosta ja turvallisuudesta. Työtä tehdään vahvalla ammattitaidolla ja sydämellä, mutta henkilöstön näkökulmasta arki on monessa yksikössä muuttunut yhä kuormittavammaksi.  

Vanhustenhoidon henkilöstömitoitus 0,6 ei käytännön työssä aina vastaa todellista hoidon tarvetta. Erityisesti muistisairaiden asumisyksiköissä työn vaativuus voi olla huomattavasti suurempi kuin mitä yksi yleinen mitoitusluku antaa ymmärtää.  

Nykyään ikääntyneet pyritään hoitamaan kotona mahdollisimman pitkään. Se on usein hyvä ja inhimillinen tavoite. Samalla se on kuitenkin muuttanut ympärivuorokautisen hoidon rakennetta merkittävästi. Hoivayksiköihin tullaan entistä myöhemmässä vaiheessa, jolloin asukkaat ovat usein hyvin huonokuntoisia, monisairaita ja tarvitsevat runsaasti apua lähes kaikissa päivittäisissä toimissa.  

Moni asukas tarvitsee kahden hoitajan apua esimerkiksi siirtymisissä, peseytymisessä, pukeutumisessa tai wc-käynneillä. Lisäksi muistisairaudet tuovat mukanaan jatkuvaa ohjauksen, valvonnan ja turvallisuuden tarpeita. Kun samaan aikaan huolehditaan lääkehoidosta, ravitsemuksesta, perushoidosta ja akuutteihin tilanteisiin reagoimisesta, henkilöstö joutuu työskentelemään jatkuvassa kiireessä.  

Kiire ei näy vain työntekijöiden kuormituksena. Se näkyy myös siinä, että aikaa jää liian vähän hoivatyön tärkeimpään sisältöön: läsnäoloon, kuuntelemiseen ja turvallisuuden tunteen luomiseen. Arvokas vanhuus ei tarkoita ainoastaan sitä, että lääkkeet on jaettu ja perushoito tehty. Se tarkoittaa oikeutta tulla kohdatuksi ihmisenä.  

Sosiaali- ja terveysalan ammattieettiset ohjeet korostavat ihmisarvon kunnioittamista, turvallista hoitoa, yksilöllistä kohtaamista ja asiakkaan hyvän elämän turvaamista. Myös Tehy on nostanut esiin huolen siitä, että vähimmäismitoituksesta on monin paikoin tullut käytännössä myös enimmäismitoitus. Hoidon tarpeen vaihtelu ei kuitenkaan rajaudu yhteen numeroon.  

Henkilöstömitoituksen tulisi perustua aidosti asukkaiden hoitoisuuteen ja yksikön todelliseen tilanteeseen. Jos yksikössä asuu paljon muistisairaita ja runsaasti apua tarvitsevia ihmisiä, henkilöstöä tulee olla enemmän. Kyse ei ole vain työntekijöiden jaksamisesta ja työturvallisuudesta, vaan ennen kaikkea ikäihmisten turvallisuudesta, hyvästä hoidosta ja ihmisarvon toteutumisesta.  

Hoitajat haluavat tehdä työnsä hyvin, ammatillisesti ja eettisesti kestävällä tavalla. Jokaisella työntekijällä pitäisi olla mahdollisuus tehdä työnsä ilman jatkuvaa huolta siitä, ehtiikö ajoissa auttamaan seuraavaa asukasta tai mitä viereisessä huoneessa tapahtuu.  

Arvokas vanhuus ei synny juhlapuheissa. Se syntyy arjessa — siinä, että on aikaa auttaa, kohdata ja olla läsnä. 

En värdig ålderdom behöver tid, kompetens och tillräckligt med personal 

Yrkesverksamma inom äldreomsorgen bär ett stort ansvar varje dag för vården och säkerheten för de mest sårbara och utsatta människorna. Arbetet utförs med stark yrkeskunskap och engagemang, men ur personalens perspektiv har vardagen på många enheter blivit allt mer belastande. 

Personaldimensioneringen inom äldreomsorgen, 0.6 motsvarar i praktiken inte alltid det verkliga vårdbehovet. Särskilt inom boenden för personer med minnessjukdomar kan vårdtyngden vara betydligt större än vad en generell siffra visar. 

I dag strävar man efter att äldre ska kunna bo hemma så länge som möjligt. Det är ofta ett bra och mänskligt mål. Samtidigt har det förändrat strukturen inom heldygnsvården avsevärt. Till vårdboenden flyttar människor in i ett senare skede än tidigare, ofta med nedsatt funktionsförmåga, flera sjukdomar och omfattande behov av hjälp i nästan alla dagliga aktiviteter. 

Många boende behöver hjälp av två vårdare vid exempelvis förflyttningar, tvätt, påklädning eller toalettbesök. Dessutom innebär minnessjukdomar ett kontinuerligt behov av handledning, övervakning och trygghetsskapande stöd. När personalen samtidigt ansvarar för läkemedelsbehandling, nutrition, grundvård och akuta situationer leder det till ständig tidspress. 

Brådskan syns inte bara i personalens belastning. Den märks också genom att det blir för lite tid för det viktigaste inom omsorgsarbetet: närvaro, lyssnande och att skapa trygghet. En värdig ålderdom handlar inte enbart om utdelade läkemedel och genomförd grundvård. Den handlar om rätten att bli bemött som människa. 

De yrkesetiska riktlinjerna inom social- och hälsovården betonar respekt för människovärdet, trygg vård, individuellt bemötande och att säkerställa klientens goda liv. Även Tehy har lyft fram oro över att minimidimensioneringen på många håll i praktiken blivit en maximidimensionering. Vårdbehovets variation kan dock inte begränsas till en enda siffra. 

Personaldimensioneringen borde i högre grad baseras på de boendes faktiska vårdbehov och enhetens verkliga situation. Om det på en enhet bor många personer